Mietityttää et miten ihmees voi karata päivät näin totaalisesti käsistä? ei mahu millään ajatusmaailmaan. Ykstoista enää, sen jälkeen tuntematonta..
Pitäis pakata, ei vaan oo saanu edes alotettua. Yöt menee valvomiseen ja päivät nukkumiseen, tunteja pyöritään sängyssä ja ootetaan että tulis jo se uni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti